Sanainen arkku on ollut kai suljettuna liian kauan.. Juttua pukkaa jatkuvalla syötöllä :)

Mää tuossa eilen jo kirjottelinkin näistä meijän eläkevaareista. Onni on, että laumassamme tallustelee kaksi arvokasta vanhaa herraa; Koponen ja Imppa. Impan 7v synttärit ovat jo nurkalla, Koponen tulee "viralliseen" veteraani-ikään ystävänpäivänä. Koposen elämän alkuvaikeuksien jälkeen hän on saanut elää terveen elämän. Elämän alussa eturaajojen kanssa oli ongelmia, silmien kanssa oli ongelmia, vatsan kanssa oli ongelmia, ihon kanssa oli ongelmia… Ruokinta ja pään kehitys onneksi oli lääke näihin vaivoihin. Vain siitepöly ja pölyallergiaan(testaamaton, mutta käytännössä todettu) on sitten "pitänyt" omat lääkkeensä. Ikä on tuonut tullessaan selkäkremppaa, mutta onneksi oireet menevät pian ohi hieronnalla ja oireet eivät toistu edes kuukausittain. Ulkoisen olemuksensa perusteella Koponen istuisi näyttelyissä (edelleen) paremmin nuorten luokkaan kuin mihinkään muualle :) Toivomme Koposelle vielä pitkää ikää… hiekka tiimalasissa vähenee, se on totuus vaikka sitä ei haluaisi uskoakaan.

Koposen siskon, Olgan, maallinen matka päättyi vatsakalvon tulehdukseen. Tulehduksen aiheuttivat mitä ilmeisimmin vatsaonteloon kehittyneet maitiaisnestepatterit. Mikä aiheutti nuo patterit, siitä ei ole tietoa. Olgakin sai elää terveenä ja sairastaa vain 21tuntia ennen kuin todettiin, ettei mikään helpota ja ainoa mahdollinen teko on päästää Olga pois… se on kuitenkin aina se viimeinen palvelus jonka ihminen tekee koiralleen. Ja se pitäisi kaikkien ymmärtää tehdä ajoissa!

Akan ensimmäinen leo Tuliketun Tulitukka "Mosse" kuoli jo pentuna 17.2.1999… 10,5kk iässä. Oireita ei ollut vaan Mosse tipahti kesken luun syömisen, nykyisen Kennel Milleosin päämajan pihamaalle. Se oli kauhea järkytys!! Kiitos Mervi kaikesta avusta ja tuesta tuolloin ja sen jälkeen. EELAssa todettiin kuolinsyyksi äkillinen sydänkuolema, ei rakenteellista aiheuttajaa.

Juurikin tuo Mossen kuolema on aiheuttanut Akan kiinnostuksen kuolinsyihin ja yleensä leojen sairauksiin. Miksi niistä ei puhuta avoimemmin? Mitä "pahaa" siinä on jos koira on allerginen tai se joudutaan lopettamaan jonkun sairauden vuoksi (liian) nuorena? Onhan siinä toki "pahaa" se, että sairaus voi olla perinnöllinen. Lähimainkaan kaikkien sairauksien peritymismalleja ei tiedetä, ja juuri tästä syystä niistä pitäisi puhua avoimemmin. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Lisää varmasti tuskaa kasvattajalle kun yhdistelmiä miettii, mutta tiedon puute voi lisätä tuskaa pennun omistajalle…