torstai, 28. kesäkuu 2007
Uusi blogi
tiistai, 26. kesäkuu 2007
Pikkuautoinsinööri...
Rakkaat pikkuautojen suunnittelijat! Olkaa hyvät, ja laittakaa mietintämyssyynne myös autojen toimivuus perheissä, joissa on leonberginkoiria... Pikkuihmisellä nimittäin on sellainen kauko-ohjattava Nikko mustangi. Eilen Akka joutui purkamaan koko auton kappaleiksi (pikkuihmisen seuratessa kauhusta kankeana vieressä; "Äiti elä! / Äiti, Isi korjaa..! / ÄITI!!") saadakseen tyhjennettyä auton taka-akselistosta karvat pois... oli meinaan muutama haituva pakkautunut sinne...
Sama vetoomus voitanee esittää imurifirmoille. Sillon ku tämä talo on rakennettu, ihmiset ihmetteli miksei taloon tule keskuspölynimuria. Akka vain vastasi, ettei se jaksa meillä kuitenkaan. Nooh, AEG Vampyr jaksoi 1,5vuotta ja moottori väsyi... leikkasi kiinni koko romu. Volta Bolido on loistokampe, mutta kuinka ollakaan karvat söivät poikki akselit suuttimen renkaista reilussa vuodessa! No ei kai siinä, varaosana sai tilattua uuden suuttimen ja taas jauhaa.
Ai juu, tekniikasta sukulaisiin. Siskoplikka "Nita", G. BettyBlue muisti kuvalla. On muuten neitillä vimpan päälle meijän isi-Impan kuutsa, punaisia huulia myöten
kuva:S.OSama vetoomus voitanee esittää imurifirmoille. Sillon ku tämä talo on rakennettu, ihmiset ihmetteli miksei taloon tule keskuspölynimuria. Akka vain vastasi, ettei se jaksa meillä kuitenkaan. Nooh, AEG Vampyr jaksoi 1,5vuotta ja moottori väsyi... leikkasi kiinni koko romu. Volta Bolido on loistokampe, mutta kuinka ollakaan karvat söivät poikki akselit suuttimen renkaista reilussa vuodessa! No ei kai siinä, varaosana sai tilattua uuden suuttimen ja taas jauhaa.
Ai juu, tekniikasta sukulaisiin. Siskoplikka "Nita", G. BettyBlue muisti kuvalla. On muuten neitillä vimpan päälle meijän isi-Impan kuutsa, punaisia huulia myöten
Ja Serkuiltakin on tullut kaas kuvia iloksemme.
Ensimmäisessa Oulun "Sara" G. Copy-Paste
Kuva: M.L
Tässä "Sulo", G.CPU
Kuva: S.P
Ja Vehmersalmen "Sara" the Ohjus, G.Commitkin tempaisi jälleen...
"Arvatkaapa, heräsikö koko poppoo kun minä tyttö, viskelin tätä uutta lelua, on muuten mummin vesikuuppa! Ette, varmaan osaa kuvitella minkä säväyksen se tekee kello neljä aamulla ja etenkin noilla laminaattilattioilla ääni on suorastaan atmosfäärinen!"
kuva: P-P.M
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä "Aino", G. Cluster
Kuva: B.A
kuva: P-P.M
Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä "Aino", G. Cluster
Kuva: B.A
sunnuntai, 24. kesäkuu 2007
Bee-Är-Ii-Gee...KESÄ!
Kansalaiset! Ette muuten ikänä arvaa mitä tänään tapahtui, tai siis mihin meikä on matkalla tässä kuvassa!
RANTAAN! Uu jee!
Ekaa kertaa tälle kesää veneen kanssa liikkeellä, joten Akka ei halunnut mennä venesatamaan. Meidän toinen äkkisyvä ranta oli pilattu maavallilla, tai siis ranta vielä OK, mutta vene olis pitäny kantaa toooooosi kaukaa. Kokeilimme siis ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa yhtä kolmatta paikkaa... Auto meinas jäädä pohjastaan kiinni, ja 50m matka muuttui 10m matkaan....
Akka heitteli ensin mulle vaan damia, samalla kun ukko souteli ja katsasti paikkaa. Ja kuten naamasta näkee, mulla oli suorastaan nautinnollista :)
Sunnuntaivaihteellekin ehti heittää ennen varsinaista hommien aloitusta. Meikä viidakossa :)
Ja sitten päästiin töihin! Meikä Brigin kyytiin
Sitten kuunnellaan korvat höröllä käskyä (toim.huom. mahtaa olla jo lähtökuopissaan)
Ja riprap rantaan
Tuo ranta oli kamala... ja ei me sitten enempää mitään tällä kertaa tehtykään. Akka laittoi itselleen ja mulle (laiskan)läksyksi istuen paikalla olon! Oli kuulemma kadonnut sen sanan tarkoitus... mitä tuota, mää halusin vaan UIDA!
RANTAAN! Uu jee!
Ekaa kertaa tälle kesää veneen kanssa liikkeellä, joten Akka ei halunnut mennä venesatamaan. Meidän toinen äkkisyvä ranta oli pilattu maavallilla, tai siis ranta vielä OK, mutta vene olis pitäny kantaa toooooosi kaukaa. Kokeilimme siis ensimmäistä ja samalla viimeistä kertaa yhtä kolmatta paikkaa... Auto meinas jäädä pohjastaan kiinni, ja 50m matka muuttui 10m matkaan....
Akka heitteli ensin mulle vaan damia, samalla kun ukko souteli ja katsasti paikkaa. Ja kuten naamasta näkee, mulla oli suorastaan nautinnollista :)
Sunnuntaivaihteellekin ehti heittää ennen varsinaista hommien aloitusta. Meikä viidakossa :)
Ja sitten päästiin töihin! Meikä Brigin kyytiin
Sitten kuunnellaan korvat höröllä käskyä (toim.huom. mahtaa olla jo lähtökuopissaan)
Ja riprap rantaan
Tuo ranta oli kamala... ja ei me sitten enempää mitään tällä kertaa tehtykään. Akka laittoi itselleen ja mulle (laiskan)läksyksi istuen paikalla olon! Oli kuulemma kadonnut sen sanan tarkoitus... mitä tuota, mää halusin vaan UIDA!
lauantai, 23. kesäkuu 2007
Ihmisten juttuja
Jussin kunniaksi ihmiset kävivät tänään saaressa, tarkemmin sanottuna Pyydyskarissa. Paikka sijaitsee Oulunsalon edustalla ..ööh.. suurpiirteisesti sanottuna pohjoispuolella. Meiltä sinne on linnuntietä matkaa ~5km, merimatka mukaan lukien.
1852
Oululainen kauppamies Franz Johan Johaninpoika Franzen (1819-1887) omisti suuren osan Varjakan alueista ja perusti Varjakan saareen laivavarvin.
1854
Itämaisen sodan aikana (1853-56) englantilainen laivasto-osasto, joka oli noussut maihin Toppilassa 1.6.1854, poltti Varjakan saaren varvin ja tehtaan sekä telakalla olleen Olof-nimisen laivan.
1855
Työt laivavarvilla aloitettiin ja ensimmäinen laiva "skuunari" Alku valmistui v.1856.
V.1857 valmistuivat parkit Franzen ja Suomi ja 1859 parkki Varjakka. 1862 laskettiin vesille siihen asti koko suomessa valmistetuista laivoista suurin yli 450 lästiä vetävä Salo.
1862
Vuoden 1862 jälkeen varvia käytettiin enää vain laivojen korjauspaikkana.
Vanhan telakan laituriin pääsee vieläkin, isommallakin veneellä, mutta rantautuminen vaatii monta käsiparia ja hieman hulluutta...
Koko saaren ranta näyttää suunnilleen tältä vielä nykyäänkin... ihmeen kauan se puukin merivedessä kestää!
Ja tokihan itse satamavahti oli vastassa
Saareen mennessä tulee aina olo, että olisi loikannut ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin! Siellä on kertakaikkisen kaunista! Mukavuudet puuttuvat, ja "turistien" roskat. Metsissäkin kummittelee ihan varmasti!
Tätäkään siltaa ei ole hetkeen kuljettu
Telakasta on jäljellä vielä jotain... älkää kysykö mitä nämä ovat mutta kaikki liittynevät samaan systeemiin, siihen milla laivoja on nostettu / laskettu
Ja telakasta muistona tämäkin erään rakennuksen seinässä
Vuonna 1898 perustettiin Varjakansaaren saha. Runsaan kymmenen vuoden kuluessa siitä kasvoi Euroopan suurin. Parhaimmillaan saha työllisti lähes 700 työntekijää. Oulunsalon ja koko Oulun seudun yrityselämän keskipiste sijaitsi tuolloin Varjakan saaressa.
1928 Sahan pääakseli katkesi kolmannen kerran, ja koska puun menekki oli heikko, siihen loppui sahan taru...
1987 Saari rakennuksineen siirtyi Oulunsalon kunnan omistukseen... Osa rakennuksista on remontoitu (mm. konttori, paloasema... luvassa kuvia jahka rantaudumme sinne päähän saarta), mutta suuri osa on päässyt tähän kuntoon
ja osa ränsistyy hyvää vauhtia, kunnossapitoa ei ole
Kuva itse asiassa kaunistaa tilannetta... Mummulla ja Papalla oli osa tuosta vuokralla ja sitä olivat siellä tyhjentämässä. Remonttia kaipaisi ja kovasti... Saman talon piharakennus vielä
Paljon hauskoja kuvattavia sieltä löytyy muutenkin... alkuperäistä ja kulkijoilta unohtunutta
1852
Oululainen kauppamies Franz Johan Johaninpoika Franzen (1819-1887) omisti suuren osan Varjakan alueista ja perusti Varjakan saareen laivavarvin.
1854
Itämaisen sodan aikana (1853-56) englantilainen laivasto-osasto, joka oli noussut maihin Toppilassa 1.6.1854, poltti Varjakan saaren varvin ja tehtaan sekä telakalla olleen Olof-nimisen laivan.
1855
Työt laivavarvilla aloitettiin ja ensimmäinen laiva "skuunari" Alku valmistui v.1856.
V.1857 valmistuivat parkit Franzen ja Suomi ja 1859 parkki Varjakka. 1862 laskettiin vesille siihen asti koko suomessa valmistetuista laivoista suurin yli 450 lästiä vetävä Salo.
1862
Vuoden 1862 jälkeen varvia käytettiin enää vain laivojen korjauspaikkana.
Vanhan telakan laituriin pääsee vieläkin, isommallakin veneellä, mutta rantautuminen vaatii monta käsiparia ja hieman hulluutta...
Koko saaren ranta näyttää suunnilleen tältä vielä nykyäänkin... ihmeen kauan se puukin merivedessä kestää!
Ja tokihan itse satamavahti oli vastassa
Saareen mennessä tulee aina olo, että olisi loikannut ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin! Siellä on kertakaikkisen kaunista! Mukavuudet puuttuvat, ja "turistien" roskat. Metsissäkin kummittelee ihan varmasti!
Tätäkään siltaa ei ole hetkeen kuljettu
Telakasta on jäljellä vielä jotain... älkää kysykö mitä nämä ovat mutta kaikki liittynevät samaan systeemiin, siihen milla laivoja on nostettu / laskettu
Ja telakasta muistona tämäkin erään rakennuksen seinässä
Vuonna 1898 perustettiin Varjakansaaren saha. Runsaan kymmenen vuoden kuluessa siitä kasvoi Euroopan suurin. Parhaimmillaan saha työllisti lähes 700 työntekijää. Oulunsalon ja koko Oulun seudun yrityselämän keskipiste sijaitsi tuolloin Varjakan saaressa.
1928 Sahan pääakseli katkesi kolmannen kerran, ja koska puun menekki oli heikko, siihen loppui sahan taru...
1987 Saari rakennuksineen siirtyi Oulunsalon kunnan omistukseen... Osa rakennuksista on remontoitu (mm. konttori, paloasema... luvassa kuvia jahka rantaudumme sinne päähän saarta), mutta suuri osa on päässyt tähän kuntoon
ja osa ränsistyy hyvää vauhtia, kunnossapitoa ei ole
Kuva itse asiassa kaunistaa tilannetta... Mummulla ja Papalla oli osa tuosta vuokralla ja sitä olivat siellä tyhjentämässä. Remonttia kaipaisi ja kovasti... Saman talon piharakennus vielä
Paljon hauskoja kuvattavia sieltä löytyy muutenkin... alkuperäistä ja kulkijoilta unohtunutta
lauantai, 23. kesäkuu 2007
Juhannusterveisiä
Terkkuja "Doorikselta"
kuvat: T.L
Ja "Saralta"
kuvat: P-P.M
kuvat: T.L
Ja "Saralta"
kuvat: P-P.M